SRVA-toiminta on yksi riistanhoitoyhdistyksen vapaaehtoistoiminnoista, joka perustuu metsästäjien suostumukseen tehdä poliisin määräyksestä virka-apu tehtäviä sorkkaeläin- tai suurpetovahinkoihin liittyen. Mikäli yhdistyksestä löytyy riiittävästi vapaaehtoisia toimijoita, velvoittaa riistahallintolaki riistanhoitoyhdistystä tekemään poliisin kanssa SRVA-sopimukseen. Toimintaan sitoutuneiden metsästäjien määrää, metsästäjien ja koirien kokemusta ja osaamista tai välineitä ei ole laissa tai sopimuksessa yksilöity, vaan ne ovat yhdistyskohtaisia.
SRVA:lla hoidetaan liikenteessä loukkaantuneet sorkkaeläimet sekä suurpetojen karkotus, lopetus ja myös liikenteessä loukkaantuneiden jäljestys ja lopetus. SRVA-henkilöstön osaaminen perustuu metsästysharrastuksessa saatuun osaamiseen ja välineisiin sekä tässä harrastuksessa koulutettuihin ja harjaannutettuihin koiriin.
Noin kymmenen riistahoitoyhdistystä on irtisanonut SRVA-sopimuksensa. Useassa muussa yhdistyksessä on myös käyty keskustelua sopimusten irtisanomisista. Keskeiset syyt ovat olleet tyytymättömyys suurpetopolitiikan tilaan sekä sopimuksessa olevat puutteet. Nykyinen suurpetopolitiikka ei mahdollista riittävää osaamisen varmistamista ja lisäksi erityisesti susitilanne vaarantaa koirien käytön. Lisäksi metsästäjien vakuutusturva ja mahdollisten vahinkojen sekä kuolleiden eläinten hävittämisen korvaukset ovat aiheuttaneet tyytymättömyyttä.
Pääosa SRVA-tehtävistä liittyvät liikenteessä loukkaantuneisiin sorkkaeläimiin. Tämä myös ohjaa keskustelua harhateille. Loukkaantuneiden sorkkaeläinten jäljestys ja lopetus katsotaan metsästäjiä velvoittaviksi, vaikka heillä ei ole mitään osaa kyseisissä liikenneonnettomuuksissa.
Tässä keskustelussa unohtuu toistuvasti SRVA-sopimuksen kokonaisuus eli se, että rhy sitoutuu sopimuksella kaikkiin mahdollisiin SRVA-tehtäviin. Erityisesti tiheimmillä suurpetoalueilla on useita suurpetojen SRVA-tehtäviä karkotuksista aina loukkaantuneen suurpedon kuten esimerkiksi karhun lopetukseen.
Nykyinen suurpetopolitiikka aiheuttaa näistä johtuvien ongelmien räjähdysmaisen kasvun. Viitteitä tästä näkyy jo.
Riistanhoitoyhdistyksien on ymmärrettävä vastuunsa, kun he tekevät SRVA-sopimuksia. Valituilla henkilöillä tulee olla riittävä osaaminen ja muun muassa koirat tehtävien hoitamiseen. Jos esimerkiksi loukkaantuneen karhun lopetustehtävässä sattuu SRVA-henkilöstölle henkeä uhkaava vahinko, voi riistanhoitoyhdistys joutua vastuuseen, jos valitulla henkilöllä ei katsota olevan sopivaa ja riittävää osaamista ja kokemusta kyseiseen tehtävään.
SRVA-sopimuksissa on jatkossa selkeästi kirjattava SRVA-henkilöstön sekä koirien osaamisvaatimukset ja miten ne todennetaan. Erityisen tärkeää on, että miten suurpetotilanteiden hoitamisen osaaminen varmistetaan, jos kannanhoidollinen metsästys ei jatku. Erityisesti liikenteessä loukkaantuneiden karhujen jäljestys ja lopetus ovat erittäin vaarallisia tehtäviä ja niiden hoitamiseen tarvitaan ehdottomasti haavoittuneen karhun metsästyskokemusta sekä metsästäjältä että koiralta.
Lisäksi korvaukset tehtävissä sattuneista tai aiheutetuista vahingoista ja rikkoutumisista sekä sorkkaeläinten ruhojen hävittämisestä aiheutuvat kulut on oltava selkeästi sovittuja. On väärin, jos metsästäjät joutuvat vastaamaan muistakin kuin omista kuluista. SRVA-tehtävät vaativat sellaista osaamista, sitoutumista ja välineistöä, että niistä on maksettava asiallinen korvaus.
Poliisi- ja riistahallinto ovat aiemmin valmistelleet SRVA-sopimuksen, joka on samansisältöinen kaikkien riistanhoitoyhdistysten osalta. Metsästäjäliitto on luonnollinen kumppani edustamaan metsästäjiä tässä valmistelussa. Liiton tulee varmistaa riittävä SRVA-toiminnan osaaminen neuvotteluissa.
Lisätietoja antaa
Antti Kuivalainen
Puheenjohtaja
Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piiri ry.
Puh. 040 566 5504
antti.kuivalainen
metsastajaliitto.fi
