Petopolitiikka puhuttaa

12.01.2015
POHJOIS-KARJALAN ALUEELLINEN RIISTANEUVOSTO
Vuosi 2011 oli merkittävä vuosi suomalaisessa riistahallinnossa. Riistanhoitopiirien ja Metsästäjäin keskusjärjestön fuusioiminen yhdeksi itsenäiseksi laitokseksi – Suomen riistakeskukseksi – oli yli 50 vuoteen suurin muutos riistahallinnossa. Se, että näinkin perustavaa laatua oleva muutos oli mahdollinen, kertoo siitä, että riistahallinnossa oli erityisen hyvin ymmärretty yhteiskunnassa jo tapahtunut muutos ja nähty suunta, johon yhteiskunta on edelleen menossa. Riistahallinnon on kyettävä elämään ja toimimaan tämänkaltaisessa maailmassa, jossa toiminnan yhteiskunnallinen hyväksyttävyys testataan periaatteessa joka päivä ja jokaisen päätöksen yhteydessä. Tästä syystä pelkkä organisaatiouudistus ei riitä, vaan tarvitaan muutosta myös toimintatavoissa.

Alueellinen riistaneuvosto on alueellinen strateginen toimielin. Sen tehtävänä on käsitellä riistataloutta koskevia asioita sekä tukea, ohjata, edistää ja avustaa aluetoimiston toimintaa toiminta-alueella muissa kuin julkisissa hallintotehtävissä ja henkilöstöhallinnossa. Neuvoston tehtävänä on muun muassa osallistua riistakeskusta koskevaan strategiseen valmisteluun sekä riistatalouden suunnitteluun Pohjois-Karjalassa.

Riistaneuvosto mahdollistaa riistahallinnon entistä paremman läpinäkyvyyden ja lisää muun muassa hirvieläinpolitiikkaan ja suurpetopolitiikkaan liittyvää avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä ja erilaisten intressien yhteensovittamista. Riistaneuvostolla on tärkeä merkitys koko julkisen riistakonsernin avoimen ja aktiivisen yhteistyön toteuttajana. Se laajentaa riistapolitiikan osallisten joukkoa, mikä on tärkeää, jotta riistapolitiikassa ei ajauduttaisi tunnelinäköön. Olennaista onkin se, että riistaneuvostossa sallitaan keskustelu sekä erilaiset näkökulmat ja mielipiteet. Alueellisella riistaneuvostolla on mahdollisuus kantaa vastuu  riistakeskuksen toiminta-alueen riistatalouden kehittymisestä, riistakantojen säilymisestä ja riistan aiheuttamien vahinkojen hallinnasta. Mutta miten vahvoista mielipiteistä saadaan muokattua yhteinen näkemys. Tähän liittyy riistaneuvoston työn suurin haaste. Riistapolitiikalle on tyypillistä, että nämä näkökulmat ja mielipiteet ovat vahvoja ja usein ensi näkemällä varsin kaukana toisistaan. Vain keskustelun ja vuorovaikutuksen kautta olemme voineet luoda yhteistä näkemystä tulevasta. Riistatalouskaan ei saa olla umpiossa. Riistan elinympäristöihin ja riistakantoihin vaikuttavat monet erilaiset tekijät; esimerkiksi ilmastomuutos, liikenne, maatalous, metsätalous ja luonnonsuojelu. Kun riistaneuvoston työskentely on avointa sekä tasa-arvoista ja vuorovaikutus aitoa, myös riistatalouden ulkopuoliset tekijät voivat olla asialistalla. Se on käsitykseni mukaan Pohjois-Karjalan aluetoimiston osalta ollut toimivaa, osoituksena edellä mainittujen sidosryhmien edustajien kanssa tapahtuneet vuosittaiset sidosryhmä neuvottelujen yhteneväiset kannanotot. Tämä kuitenkin on edellyttänyt, että riistaneuvosto onnistunut rakentamaan luottamuksellisen aseman riistapolitiikan sidosryhmissä toiminta-alueella. Toimintatavalla sidosryhmät on saatu hyvin toimintaan mukaan ja ne ovat tuoneet paljon lisäarvoa neuvoston työskentelyyn. Samoin sidosryhmäkuulemiset ovat onnistuneet kauttaaltaan hyvin. Näyttäisi siltä, että on onnistuttu löytämään polku, jossa riistaneuvosto nähdään todellisena alueellisena asiantuntijana, jossa asioita käsitellään laaja-alaisesti  ei pelkästään metsästyksennäkökulmasta.                                

Tämä on hyvä lähtökohta, kun nyt aloittaneelle uudelle riistaneuvostolle tulee  määriteltäväksi tavoitetiheydet alueemme hirvikannalle sidosryhmiä kuultuaan. Näin alueelliset erityispiirteet tulevat huomioitua aiempaa paremmin ja eri tahojen vaikutusmahdollisuudet paranevat. Hirvikannan säätelyllä halutaan ennaltaehkäistä metsä- ja maataloudelle aiheuttamia vahinkoja sekä liikenneonnettomuuksia.

Pentti Pulkkinen
puheenjohtaja

 

 Petopolitiikkaa

Petopolitiikka puhuttaa Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja myöskin eduskunnassa. Susiongelma on kesän ja syksyn aikana kasvanut varsinkin edellä mainituilla alueilla. Susien aiheuttamat vahingot kotieläimille, koirille ja Kuhmon alueen metsäpeurakannalle ovat lisääntyneet. Samanaikaisesti metsästystä vastustavien tahojen aggressiivisuus on kasvanut. Jo kesällä tuli hälyttäviä viestejä, jossa metsästäjiä syytettiin verijälkien perusteella susien salakaadosta. Asiaa tutkineet viranomaiset jättivät asian selvittämisen ikään kuin ”vaiheeseen” eikä tilanne tyydytä juurikaan metsästäjiä. Epäilyn varjo jäi.
 
Elämme susipolitiikassa tällä hetkellä luottamuspulan jaksoa. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen luottamus on alhaalla, se lähti alenemaan jo ilveksen kestävän kanta-arvion lausuntojen yhteydessä, jossa lukumääriä jatkuvasti kasvatettiin. Riistahallinnon uudistuksen myötä käynnistettiin hoitosuunnitelmien laatiminen, joka on karhun ja ilveksen osalta onnistunutkin varsin hyvin. Ahman osalta siirtoihin poronhoitoalueelta muualle Suomeen ei ole juurikaan päästy eteenpäin, koska vastaanottavia tahoja ei ole ollut. Poronhoitoalueen petokorvaukset ovat edelleenkin kasvussa, nyt noin 8 M€/vuosi. Sudenhoitosuunnitelma valmistunee esityskuntoon vuoden loppuun mennessä. Aika näyttää päästäänkö sen jälkeen häirikkösusien poistoon nopealla aikataululla.
 
Eduskunnan eräkerhon johto on tavannut syksyn aikana sekä asianomaisen ministerin että Suomen Riistakeskuksen johtoa susiasian tiimoilta. Olemme saaneet lupauksia siitä, että hoitosuunnitelman valmistumisen jälkeen häirikkösusien lupakäytäntöjen nopeuttaminen olisi mahdollista. Aika näyttää toteutuvatko lupaukset. Olemme täällä poronhoitoalueen ulkopuolella erilaisessa tilanteessa kuin pohjoisessa. Siellä lupa saadaan 3 poroa tappaneen suden metsästykseen 2 vuorokauden sisällä.
 
Olemme jättäneet eduskunnassa kirjallisen kysymyksen siitä, että häirikkösusien metsästämiseen tulisi kaatolupa saada välittömästi. Häirikkösusilla tarkoitamme kotipihoissa pyöriviä ja kotieläimiä tappavia susia. Sudet eivät Suomesta lopu ja ne kuuluvat luontoomme. Ongelmatapaukset on kuitenkin saatava poistaa. Se lisää luottamusta oikeudenmukaisen järjestelmämme toimivuudesta kaikkia osapuolia kohtaan ja kannustaa metsästäjiä riistanhoitotyöhön.

Eero Reijonen, kansanedustaja, Eduskunnan eräkerhon vpj.