KUUNNELLAANKO METSÄSTÄJIÄ JA ONKO RIISTATALOUS TASAPAINOSSA?

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella. Kipinä syttyi pienestä tyytymättömyydestä riistapolitiikan toimimattomuuteen. Olen vakuuttunut, että paikalliset metsästäjät ovat ”kartalla” alueensa riistatilanteesta. Valitettavasti Riistakeskuksen organisaatiouudistus on vienyt ”puhevallan” paikallisilta metsästäjiltä. Riistanhoitoyhdistyksillä näyttää olevan vain velvollisuuksia, ei oikeuksia. Lausunnoilla ei ole merkitystä.

 

Itse metsästän Ilomantsin alueella ja seuraan tilannetta erityisen tarkasti siellä. Olemme tulleet kuuluisiksi hirven ”rauhoituksesta” eli yhteisellä päätöksellä olemme pidättäytyneet hirven metsästyksestä. Hirvikanta on ollut jo pitkään huono. Me metsästäjät on se tiedetty kauan. Nyt kun tuli Luken hirvitutkija Puseniuksen raportti talven lentolaskennasta, niin lämpö lähti nousuun. Hirvikanta todettiin huonoksi ja sen rakenne vinoutuneeksi. Uros/naaras suhde oli vinksallaan ja vasojen määrä romahtanut. Luken tulkinta oli selkeä, ylisuuri petokanta on verottanut hirvet. Vasatuotto ei riitä tilanteen paikkaamiseksi, jos muuta ei tehdä.

Niin se lämmön nousu johtui siitä, että riistakeskus oli jo vuosia ”pakottanut” ampumaan naaraita ja vasoja, vaikka me metsästäjät kapinoimme sitä vastaan. Tiesimme hirvikannan rakenteen ja petotilanteen mutta meitä ei kuunneltu. Nyt on töitä urakalla, jotta asia saadaan korjattua. Toivottavasti samaa virhettä ei tehdä naapureissa. Viestit ovat huolestuttavia.

 

Vuosikausia ollaan väännetty myös Luken kanssa suurpetojen kanta-arvioista. Kovakorvaisuutta on siinäkin suunnassa. Harvaan asutun maakunnan erityispiirteitä ei tunnusteta. Tassuhavaintoja pitäisi tulla sama määrä kuin tiheän asutuksen alueilta. Ei onnistu. Hyvä esimerkki on juuri ilmestynyt karhun kanta-arvio. Pentuehavaintoja ei tule Ilomantsista pohjoiseen jatkuvalta rajan pinnan alueelta. Alue on tiheän karhukannan aluetta, tämä on selvä. Ei tietysti tule, koska eihän siellä asu ketään ja liikettäkin on harvakseltaan. Jokainen joka on tehnyt karhun jälkihavaintoja sulalta maalta tietää, että murskeella päällystetyltä metsäautotieltä jäljen huomaaminen vaatii ammatti-ihmisen taidot ja vielä rutkasti tuuriakin. Jää tosi helposti huomaamatta. Aikaisin aamusta kun olet liikkeellä, saatat huomata kasteesta jäljen. Kanta-arvioinnin tekniikkaa on tältäkin osin kehitettävä. Näiden alueiden karhut on saatava mukaan kanta-arvioon. Lupamäärät eivät muuten ole koskaan kohdallaan.

 

Riistanhoitoyhdistykset on nyt laitettu ”muutoksen myllyyn”. Yhdistyä pitäisi suuremmiksi alueiksi. Varainjakoa myös uudistetaan. Ensimmäisissä suunnitelmissa on olympialaisten tunnelmaa. Pistetään yhdistykset kilpailemaan keskenään valtion avun jakautumisesta. Vahvat pärjää ja heikot kuolee. Pahimmillaan talkootyö loppuu tietyiltä alueilta. Organisaatiota ollaan viemässä entistä etemmäksi metsästäjästä. Mitenkähän tämä aktivoi, lisää yhtenäisyyttä ja tukee paikallisuutta?

 

Olemme menneen vuoden aikana tiivistäneet yhteistyötä entisestään. Yhteydenpito riistanhoitoyhdistysten kanssa parantaa toimintaamme. Erityisesti nuorisotyöhön oli vahvaa kiinnostusta. Suunta on hyvä.

Töitä on tehty mutta edunvalvonnassa riittää kyntämätöntä sarkaa. Metsästäjien tiiviillä yhteistyöllä kuitenkin pärjäämme. Olen siitä vakuuttunut. Niin ja kiitos luottamuksesta. Valinta piirin jatkamaan puheenjohtajana lämmittää.

                                                                                                                                                 Antti Kuivalainen 12.4.2018