Vesa Ruusilan puhe PK:n erätulilla 16.12.2017

Vesa Ruusila, MMM                                               16.12.2017

 

Hyvä Pohjois-Karjalan Eräväki! Hyvät metsästäjät, kalastajat ja luonnossa liikkujat!

Suomi on juhlinut tänä vuonna satavuotista itsenäisyyttään. Juhlavuonna suomalainen luonto ja suomalainen luontosuhde ovat olleet vahvasti esillä. Luonnon takia täällä oikeastaan olemmekin - eränkäynnin, metsästyksen ja kalastuksen mahdollisuudet houkuttelivat ensimmäiset suomalaiset alueellemme jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten.

Suomalaisuudessa eränkäynti onkin erittäin syvällä. Niin metsästys kuin kalastuskin ovat Suomessa harrastuksia, joihin käytännössä jokainen halutessaan pääsee mukaan. Tämä on meille rikkaus ja etu monella tapaa. Metsästys ja kalastus ovat mahdollisia harrastuksia kaikkialla maassa, ja erityisesti maaseudulle seurat ja seurueet aktivoivat myös muuta toimintaa. Metsästyksessä riistakantojen säätely, erityisesti hirvieläimillä, ei ole mahdollista ilman laajaa, koko maan kattavaa harrastuspohjaa. Eränkäynnin kehittäminen ja osa suuri osa julkishallinnon tehtävistä toteutetaan seurojen, yhdistysten, keskusjärjestöjen ja välillisen valtionhallinnon kautta erilaisin lupamaksuvaroin ja vapaaehtoistoimin - nykyinen järjestelmämme oikeastaan perustuu suureen harrastajamäärään. Tästä meidän täytyy huolehtia myös tulevaisuudessa - nuorissa harrastajista täytyy huolehtia, ja uusille eränkävijöille tarjottavien mahdollisuuksien ja palveluiden tulee olla kunnossa!

Yhteiskuntana Suomi on eräs maailman tasavertaisimmista ja tasa-arvoisimmista maista, eikä eränkäynti ainakaan vähennä tätä tasa-arvoisuutta. Metsällä ja kalalla ollessa tittelit ja taustat karisevat, mukana olijoita yhdistää pyyntivietti, yhteiset tarinat ja kokemukset. Luonnon lukemisen taitoa ei voi ostaa tai ulkoa opetella, se täytyy kokea ja oppia. Varsinainen pyyntihetki on armoton, sitä hallitsee vain muutaman salamannopean hetken vuorovaikutus saaliin ja pyytäjän välillä. Lopputulosta ei koskaan tiedä etukäteen. Luonnosta ei oteta, luonto antaa.

Pyyntitilanne tai saaliin saaminen on ehkä se yleisin mielikuva metsästyksestä ja kalastuksesta niillä, jotka eivät sitä itse ole kokeilleet ja harrastaneet. Riistaeläimen ampuminen tai kalan nostaminen veneeseen ovat kuitenkin vain pieniä osia siitä laajasta kokonaisuudesta, mitä eränkäyntiin kuuluu.

Tätä kokonaisuutta on viime aikoina alettu selvittää aiempaa tarkemmin erityisesti metsästyksessä, mutta myös vapaa-ajan kalastuksessa tieto lisääntyy kaiken aikaa. Millaisia hyvinvointivaikutuksia, fyysisiä ja psyykkisiä, eränkäynnillä on, mikä on metsästyksen tai kalastuksen kokonaisarvo euroissa mitattuna, millaisia sosiaalisia vaikutuksia metsästyksellä ja kalastuksella on itselle tai omalle lähipiirille?

Metsästäjien liikkumista on tutkittu sekä Suomessa että maailmalla. Aktiivisin neljännes suomalaisista metsästyskortin suorittaneista liikkui vähintään 24 päivää vuodessa harrastuksensa parissa; keskimääräisen kanalintumetsästäjän kävelemä päivämatka on noin 8 km. Päivämatkan pituus vaihtelee luonnollisesti sen mukaan, mitä pyydetään ja millaisissa olosuhteissa. Norjalainen riekonpyytäjä kävelee keskimäärin yli 16 km päivässä. Varsin merkittävä vaikutus suomalaisten liikuttajana on metsästyskoirilla. Metsästäjistä yli 100 000 on yksi tai useampia metsästyskoiria. Näiden ympärivuotisella ulkoiluttamisella ja lenkittämisellä lienee jo kansantaloudellistakin merkitystä terveyden edistämisessä.

Eränkäynti myös välineistyy ja teknistyy kovaa vauhtia, ja harrastukseen liittyvien tarvikkeiden ja palvelujen kautta liittyviä euromääriä koskevia hankkeita on parhaillaan käynnissä. Kokonaissummia ei vielä tarkasti tiedetä, mutta suuruusluokka on satoja miljoonia euroja vuosittain. 

Myös eränkäynnin vaikutuksia henkiseen hyvinvointiin on selvitetty. Jopa yli 90 % metsästäjistä koki psyykkisen hyvinvointinsa parantuneen metsästyksen aikana, kalastajilla tämä osuus oli hieman pienempi. Eränkäynti kavereiden, perheen tai liikekumppaneiden kanssa paransi henkistä tai sosiaalista hyvinvointia yksin tehtyä pyyntimatkaa enemmän. Eränkäynnin sosiaalinen ulottuvuus onkin todennäköisesti yksi sen vahvoista vetovoimatekijöistä. Metsällä ja kalalla voi käydä yksin tai erilaisissa ryhmissä, oman tarpeen ja tilanteen mukaan. Suomalaisten ikiaikaisesta elinehdosta on tullut digiajan ihmiselle tärkeä henkireikä ja arjesta palautumisen muoto. Harvat harrastukset tarjoavat näin monipuolisia mahdollisuuksia ryhmänä liikkumiseen ja toimintaan, ja toisaalta omaan rauhaan ja hiljentymiseen.

Itselläni metsästyksen ja kalastuksen kokemukset vaikuttavat positiivisesti pitkienkin aikojen jälkeen. Mieliinpainuvat kesäiset kuhan uistelut tai hirvihaukun pulssia nostattava tunnelma on helppo palauttaa mieleen aikojenkin päästä. Näiden tilanteiden muisteleminen tuo nopean tauon arjen kiireessä - ja samalla luo odotuksia seuraavaa kautta varten!

Vaikka eränkäynnin perimmäiset vaikuttimet ja motiivit ovat hyvin henkilökohtaisia, sen vaikutukset heijastuvat myös perheeseen ja lähipiiriin. Ehkä konkreettisimmin vaikutukset näkyvät omassa ja perheen ruokapöydässä, mutta jo siinä riista ja kala antavat lisäarvon sitä nauttiville. Itse pyydetyssä ja valmistetussa ruoassa on mukana tarina, joka tekee ateriasta erityisen ja henkilökohtaisen. Riista ja kala ovat luonnossa tuotettua lähiruokaa parhaimmillaan - alkuperämerkinnät ovat taatusti kunnossa! Juhlapäivänä vieraille tarjottu, itse pyydetty saalis on myös erinomainen käyntikortti suomalaisesta eräperinteestä, saaliin kunnioittamisesta ja hyödyntämisestä.

Hyvä Pohjois-Karjalan Erätuliväki!

Suomalaisen eräperinteen pohja ovat elinvoimaiset kala- ja riistakannat. Eränkäýntimme tulevaisuuteen vaikuttaa yhä enemmän se, miten kestävästi näitä eläinluonnonvaroja hyödynnämme ja se, miten muu yhteiskunta tähän suhtautuu. Kantojen elinvoimaisuus ja hyödynnettävyys ei ole itsestäänselvyys kaikilla lajeilla. Ihminen muokkaa luontoa jatkuvasti, mikä vaikuttaa lajin kykyyn lisääntyä ja levittäytyä. Elinolosuhteiden heikentyessä pienetkin saalismäärät voivat olla liian suuria ja kannan taantuminen uhkaa. Omat toimemme elinympäristöjen parantajana ja rajoitukset pyynnissä voivat kuitenkin muuttaa tämän kehityssuunnan. Hyvät uutiset Saimaan järvilohen emokalamäärien noususta on tästä hieno esimerkki ja kannustin aktiivisuuteen. Voimme omilla toimillamme positiivisesti vaikuttaa alkuperäisen lajistomme tulevaisuuteen!

 

Ekologisen, ja eläinkantojen runsauteen liittyvän kestävyyden lisäksi meidän on huolehdittava myös pyynnin sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestä. Suurpedot, hirvieläimet ja hylkeet aiheuttavat liian runsaina kantoina vahinkoa monille ihmistoiminnoille, niin elinkeinoille, harrastukselle kuin turvallisuudellekin. Osa lajeista on kansainvälisen lainsäädännön kautta tiukasti suojeltuja, mikä tuo ongelmien ratkaisuvaihtoehtoihin merkittäviäkin rajoitteita. Aiheeseen liittyvä keskustelu on erityisen tuttua ja ajankohtaista täällä Pohjois-Karjalassa.