Susikannan arvioinnista tarvitaan myös uutta ajattelua

Suden uusitun kannanhoitosuunnitelman toteuttamisen toinen vuosi on käynnistymässä. Huolellisesti valmistelulla hoitosuunnitelmalla ja kannanhoidolla halutaan saavuttaa sekä paikallisten asukkaiden hyväksyntä että susikannan kestävä kehitys.

Jaloja ajatuksia mutta toimiiko ”aikuisten oikeasti”. Onnistuakseen kannanhoito tarvitsee reaaliaikaisen ja eri osapuolten yhdessä hyväksymän kanta-arvion. Paikallisten toimijoiden tekemälle maastotyölle on annettava sille kuuluva arvo ja ne on otettava täysimääräisesti huomioon. Jos leikkuri iskee, niin kuin teki muun muassa karhukannan arvion osalta, ollaan suossa ja syvällä.

Pohjois-Karjalan osalta arvioitiin 2015 kannaksi 50–60 sutta. Lisääntyviä pareja arvioitiin olevan noin 15 kappaletta. Metsästäjät pitivät arviota varovaisena. Suurpetoyhdyshenkilöiden havainnot eivät tulleet täysimääräisesti hyväksytyiksi.

Nyt on tehty alustavaa arviota tulevien päätösten pohjaksi. Laumoja voi olla Pohjois-Karjalassa jopa 12–13. Lisäksi on arvioitu, että muita pareja olisi 6-7. Tämä arvio tarkoittaa sitä, että susikanta on Pohjois-Karjalassa hyvin todennäköisesti yli kaksinkertainen viime vuoteen verrattuna.

Kun käsittelimme Pohjois-Karjalan susitilannetta viime talvena niin Metsästäjäliitossa kuin maakunnallisessa suurpetoneuvottelukunnassa, niin toin selkeästi esille huolen tämän syksyn tilanteesta. Eteenpäin arvioinnilla olin päätynyt siihen, että Pohjois-Karjalassa on nyt syksyllä jopa 150 sutta eli kanta on kolminkertaistunut. Näyttää siltä, että näin on myös käynyt. Totesin silloin hieman värittäen, että koirametsästys on tulevana syksynä mahdotonta ja, että koiria on säilytettävä verkkohäkkien sijasta lautatarhoissa.

Susikannan keskittymät ovat Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Kannan kehitys on ollut erittäin positiivista ja tämä näkyy erityisesti koira- ja eläinvahingoissa. Kaikista varotoimista huolimatta vahinkoja on sattunut runsaasti.

Jos alustava ennuste Pohjois-Karjalassa on oikean suuntainen, niin vuoden päästä susikanta lähestyy jo pelkästään Pohjois-Karjalassa hoitosuunnitelmassa mainittua 250 suden tasoa.

Nyt tarvitaan myös uutta ajattelua…

Kun mietitään sudenhoitosuunnitelman toteutusta, tulee jatkossa pystyä tekemään myös ”tulevaisuusarviointia”. Ei riitä, että pohditaan susikannan sen hetkistä tilaa ja toimenpiteitä vaan pitää miettiä myös miten kanta todennäköisesti alueella kehittyy. Jälkijättöisestä kannanhoidosta on siirryttävä aktiiviseen kannanhoitoon joka arvioi ja huomioi myös oletetun kantakehityksen. Ylisuuriksi muodostuviin keskittymiin on puututtava etupainotteisesti, ettei ”susiviha” saa taas jalansijaa.

 

 Jahtiterveisin
Antti Kuivalainen
Puheenjohtaja
SML P-K:n piiri